Arvoitus osa 3

Kurvasin ruosteisen autoni K.Närkkäisen multiuniversaalin supermarketin pihaan. Nousin autosta ja minua heikotti saatanasti. En ollut koskaan pitänyt liiasta ihmishälinästä, ja nyt tajusin tulleeni vaaravyöhykkeelle. Olin luvannut frendilleni hakea jotain vitun tarjouskaljaa, vaikkak in olin varma että kiskon suurimman osan niistä itse. Kävelin sisään, ja varmistuin isänmaani asukkaiden idiootimaisuudesta...Ei saatana, helvetinmoisia hyllyrivejä täynnä paskaa mitä kukaan ei oikeasti tarvii. Yritin kohdistaa suuntavaistoni olutosastolle, ja toivoin salaa että joku vyölaukkuidiootti huutais kovaan ääneen; 'Muija hei, käyn hakee laatikon bissee'... Oisin seurannut sitä, se varmaan asioi täällä useammin kuin mä ja olisi johdattanut mut tästä helvetin esikartanosta, ainakin lähemmäks taivaanportteja. 'Näillä mennään', sanois Gant-neule hartioillaan oleva ruutupöksy. No, mä olin kaikkea muuta. Mul alko olee sellainen olo, et laattaan. Ei vittu, ajatukset rupes hämmentää kupolii oikeen urakalla. Sukkahousuja, vasaroita, suomi t-paitoja, tennissukkia, maalia, feikki kamaa, kondomeja, tampooneita...ja olutlaatikoita. Otin samantien kaksi, ja kävelin naistenosaston sovituskoppiin. Verho kiinni, yskäisy ja tölkki auki, kulautin samantien pari kitalakeen, ja vilkaisin verhojen välistä. Suora linja kassoille. Join vielä yhden, odotin, ja hiljalleen hetkeä aiemmin vaivannut 'paniikkihäiriö' katos... Kassajonossa edelläni oli unelmatehtaan unelmaperhe. Isä oli varmaan vetäny vaseliinilla tukkansa pystyy, se näytti joltai saatanan vammaselta oravalta. Ei se mitään, se sopi hyvin makkarankuoreen ittensä änkeneen muijan ja kuset housuissa olevan penskan kanssa latomaan niitä 72kpl säästöpaskapaperirullapakettej​a siihen hihnalle... Mut havahdutti sanat -'Morjens!' Nyökkäsin ja katoin kassatyttöä, tai en oikeestaan tyttöä, vaan sen tissejä. Jumalauta! Miten se ei ollu mahallaa siinä hihnalla... Mä jatkoin sitä tuijottamista epäuskoisena, tyttö punastu, ja mua alko panettaa. Maksoin, sanoin moi, kävelin ulos ja mietin; Miks ne ei ota pääsymaksua tänne sisääntulosta, eläintarha, sirkus, kauppakeskus ja vessa. Kaikki samassa...

Arvoitus osa 2

Herätessäni edellisen yön tapahtumat vaikuttivat taas kerran jonkun muun tekemiltä. En tuntenut edellenkään mitään, saati potenut huonoa omaatuntoa. Puin, pesin naamani, otin huikan olutta ja kävelin lähikahvilaan vittuuntumaan. Kaupungissa se oli yllättävän helppoa, riitti kun katsoi ympärilleen ja kuunteli. Viereisen pöydän ruutupaita parlamentti: -'Mites lomat?' 'No golffa ttes, oltii perheen kans Espanjas, jokapäivä tosi hyvää ruokaa, pienet kännnit etceteraetceteraa. Mut en mä kyl sit mun emäntää pitempää jaksas, se nipottaa ja sen perse on levinny. Mut näillä mennää...' Ja tää ruutupaitaparlamentti nyökkäilee hyväksyvästi ja mutisee jotain 'Täytyy viedä vaimo neuvolaa' 'Voi helkkari, meiän Eetu piti viedä tarhaa, nyt mä saan huudot' 'Mut jätkät, nähää ja jatketaa siit mihin jäätii'... Mä tuumailen mielessäni, et totako se on, jokapäivästä teeskentelyä, pullistelua ja saman paskan vatvomista? Perhe elämä? No, mun saatanan filosofiset ajatukset keskeyttää kahvilan tummaverikkö, jolla on helvetin hyvä perse ja se näyttää jotenkin pornolta tiskirätti kädessä. En tiedä, kiva keskityä oleelliseen. Huvittuneena itseeni ja omaan maailmankuvaan mietin miksi toi tyttö ei soittanut mulle yöllä. Vaikuttas siltä et se ois voinu hakea mulle sen piirakan, siis grilliltä, ois ainakin se nälkä hetkeks poissa...

Arvoitus osa 1

Puhelin soi, katson kelloon ja se näyttää kahta yöllä. Väsyneeenä vastaan -'Haloo'. Nuori naisääni humalaisen epäselvästi kysyy -'Missä olet?' Vastaan kyllästyneenä -'Kuka kusipää kysyy?' Nainen alkaa huutamaan että 'Tule avaamaan se vitun ovi, mä haluun sun luo'...Menen ovelle ja avaan, kaunis, vaaleatuk kainen nuori nainen kävelee suoraan sänkyäni kohti. Mielessäni ajattelen, kuinka minusta tuli tällainen? En tunne mitään, tuijotan tyttöä ja suljen oven. Ehkä näin oli tarkoitettu, minun kohtaloni. Menen sänkyyn ja ajattelen, kuinka paljon pahempiakin kohtaloita on olemassa, silti tunnen kuinka nälkä kalvaa vatsaani ja ambulanssin sireenit huutavat kaupungin tuskaa...