Sisäinen sankari ja maailmanparantajat

Uuden Hilton elokuvan ohjaaja seurasi kahden vuoden ajan köyhiä ja työttömiä helsinkiläisnuoria. Ja totesi haastattelussa, "minua vituttaa, että kaikenmaailman lifecouchauksesta on tehty bisnes. Maailma on täynnä niitä jotka sitä coachausta tarviis, mutta niillä ei ole siihen varaa..."
Olen samoilla linjoilla. Sarasvuo aloitti paskabuumin johon jokainen parempiosainen otti osaa. Joko ostamalla kirjan tai osallistumalla satoja euroja maksaviin seminaareihin. Tämä Sarasvuon aloittama seminaaripaska on verrattavissa suunnilleen kunnalliseen ja yksityiseen sairaanhoitoon. Ei tavallisella köyhällä ihmisellä ole varaa/kiinnostusta mennä kuuntelemaan diibadaabaa siitä. Että kuinka elämäsi on itsestä kiinni, on olemassa valintoja ja tutki mitä oikeasti haluat, noin niinku kosmisessa mittakaavassa. Se ihminen joutuu miettimään jokapäiväisen perheensä selviämisen. Tekemään valintoja siitä, ostaako perunoita vai makaroneja. Kiertelee kirppareita, löytääkseen lapselleen vähän uudempia vaatteita, ettei lasta kiusattaisiin.
Minua vituttaa nämä uudenajan wannabeboheemit ja sisältäsi löydät onnen filosofit. Seminaarikuulijat koostuvat pääosin, vittu mä oon masentunu ku koira paskans mun silkkimatolle...tai lähinnä niistä, jotka etsivät todellista minäänsä. Tein 20 vuotta uraa ja nyt tajusin, et hei, mähän voin vaihtaa tän vitun Guccin henkka maukkaan ja lähtemään pyhiinvaellusmatkalle Italian viinialueille. Toscanaan olen aina halunnu mennä. Nyt alan elämään itselleni. Kylmä totuus on, että, ei vittu nää perusduunarit mieti muutaku, et saisko sen viikonloppusen pyhiinvaelluspullon. Joojoo, sen rahanku säästäs, vois päästä kerta vuoteen perheen kanssa Mallorcalle.
En edes jaksa perehtyä tarkemmin näihin sisäisiin sankareihin, olen kyllä itse toteuttanu elämääni parhaan mukaan, kuten haluan. Siksi mulla ei ole perhettä,mökkiä,omaa asuntoa tai oikeestaan mitään muuta kun vitusti hienoja/huonoja kokemuksia. Olen tyytyväinen, enkä kaipaa yhtään seminaaria, että löytäisin sisäisen sankarini. Se ei löydy kirjoista, hullujenhuoneelta eikä seminaareista. Joillekkin se voi olla jumala, joillekkin perjantainen pullo, ja joillekkin se seminaari. Mutta kokemuksesta sanon että pelastajaa ei ole. Itse voit vaikuttaa, mutta perusihmisen aika ei riitä muuhun, kuin että sain lapsille aamulla puurot napaan ja koulutielle. Ja kerkisin kuitenkin vielä toteuttamaan omaa tietoisuuttani sisäisestä sankaristani sorvin ääreen. Ja illalla tulee Salkkarit...muuten, Heidi Hautala voi haistaa pitkän paskan...siinä vasta sankari.