On päiviä jolloin olen varma omasta maailmankuvastani. Sekä myös mielipiteistäni, tosin alati ailahtelevista. Sitten eteeni tulee yllättäen tilanne, hyvin nopea, hetken kestävä. Jolloin en tunnista itseäni, tunnen ahdistusta, tiedottomuudesta kuka oikeasti olen...vai olenko yleensä ollenkaan. Suustani tulee sanoja joita en tunnista. Silti niitä muodostuu hallitsemattomasti, vaikka ajattelisin jotain muuta. Se pistää miettimään kumpi valehtelee, suu vai mieli?
Lisää järjettömyyksiä;
Nainen hiipii koira mukanaan
Rakkaaseen talvipesääni
Sanon sille,
"kiitos, jätä koira siihen, ja ite voit painua vittuun!"
"soitan kun tarviin uuden"
Nainen tuijottaa tuskaisena
"koiranko vaan?"
"kyllä"
Nainen kääntyy ja häipyy
Olen onnellinen
Korkkaan pullon
Ja koirasta tuli sairas
Minusta myöhemmin...
Jake's Diary 2010/02/20
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti