Kaupungissa...osa 2 (vielä kieroutuneempi)

Hippityttö istuu kadulla, kaikki kukkaisunelmat ja muut ovat kadonneet...kerätään nimiä pelastukseen. Sitä ei tule. Varsinkaan kauppaamaalla sitä kaupunkien kujilla. Ihmiset tuijottavat, mikä hänenkin on saanut tuohon jamaan... Se, että tyttö jo miettii kotiin paluuta. Isä onnessaan, äiti keittäen puuroa... kiva kun tulit kotiin. "monta nimeä sait?" Hiljalleen tyttö tajuaa olevansa tyhmä, vitun tyhmä. Ei maailma pelastu nimillä, ei allekirjotuksilla. Se vaan ei pelastu... Turhamaisen paskan, yrittäessään voiton saavuttaekseen, hippitytttö luovuttaa...En jaksa enää. "Jos alkaisin opiskelemaan"? Mitä? Psykologiaa, siksi, että kaikki on perseellään. Haluaisin antaa neuvoja, kuinka elämää eletään... Me aiomme tehdä jotain joka vaikuttaa, mihin kysyn minä? Hippityttö tuijottaa omaa kuvaansa, maailma on parempi, jos en kerjää nimiä...pelastukseen...Naapuripöydän nuoripari riitelee, "mä haluun synnyttää tän", poika siihen, "minä en miksikään isäksi ala". Keskustelu päättyy itkuun, miksi? Onnellisuus katoaa, minä mietin, tässäkö se on? Kaupunki, elämä? Tyhjä olutlasi edessäni, otanko uuden, en, koska haluan pois...kaupungista...ihmiset...