Roadtrippin 1

Yksinäinen harakka syö auton alle jäänyttä pienen eläimen raatoa. Mies pysäyttää auton, tuijottaa hetken, painaa kaasua. Sateen liukastama asfaltti ei edes kirskahda, mies kirskahtaa mielessään, ja sitten pysähtyy uudelleen huutaa ja hakkaa rattia. Miksi? Miksi? Ulkona vesisade piiskaa autoa kuin pienet sepät haluaisivat takoa sen maan tasalle...sitä mieskin toivoo...Miksi? Hetken tuijotettuaan ympärilleen, kaiken kauneutta, puiden jo kellertäessä, tuulen puuskien lennättävän pieniä keltaisia leijiaan. Hän ymmärtää miksi, vain siksi. Ei siihen syytä ole. Kuin tulitikku leimahtaa, mies leiskahtaa tuleen ja nauruun...Saatana, saisin olla iloinen, minulla on tie edessä, enkä makaa raatona harakan nokkiessa minua... Eikä aikataulua, ei laskunmaksuja, ei muuta kuin tarkoituksena vaan ELÄÄ! Samalla ajatellen, älkää edes yrittäkö tavoitella minua, en ole missään...älkää edes ajatelko minua...Tai yrittäkö päästä pääni sisään, arpeni ovat parantuneet hän hetken ajattelee. Pyyhkinten vingallessa sateen ropinan tahdissa, mies jatkaa Roadtrippiään... Mieleltään vapaana hän ajelee ja radiosta pauhaa jotain helvetin nostalgista Welcome to the junglea...no niin, ABC:n kyltii jo siintää. Varmaan pitäis hakea joku burgeri, käydä kusella, (onhan se helpompaa kuin pysähtyä tien poskeen) ja juoda kuppi kuumaa 1,80 maksavaa automaattikahvia...mietin, jatkuukohan roadtrip ja oletettu vapaus...hymyilen...